KÄSITETAIDE


​Sanomalehtiparodia "Masennusposti – DAILYhateMAIL" (2019)
​Tampereen taidemuseon kokoelmassa
Installaatio "Yrittäjän ehtoollinen" (2019)
Teos kuvaa sitä täydellistä tyhjyyden tunnetta joka seuraa, kun ihminen on uhrannut terveytensä työlle. Palkintoa ei ole luvassa.

Kelan ja Verohallinnon dokumentit avaavat byrokraattista prosessia, jonka työkykynsä menettävä ihminen joutuu käymään läpi. Jätesäkistä kurkistava Journalistiliiton maksumuistutus ilmaisee pelkoa oman ammatillisen minän kuolemasta.

Jätesäkin päälle aseteltu juotu viinipullo on ainoa yrittäjätaipaleella saamani “yritystuki”. Sen antoi Osuuspankin virkailija, kun avasin yritystilin. Pullo, sekä tyhjä purkillinen rauhoittavia lääkkeitä kuvaavat sitä yksinäisen kauhun tunnetta, jota olen kokenut yrittäessäni elättää itseni erittäin haastavalla alalla vaikeasti masentuneena. Teos on sijoitettu lattiatasoon vertauskuvana pohjalle putoamisesta.

Valokuva, jossa on oma lapsuuskuvani upotettuna runonsäkeeseen, viittaa kahteen prioriteettiin, joita niin monen naisen on ollut mahdoton yhdistää: 1) saada tunnustusta 2) tulla äidiksi. Mainitsen nimenomaan Helene Schjerfbeckin, sillä ihailen hänen tekemäänsä uraa eikä ole liioiteltua sanoa, että nykypäivän naistaiteilijat ovat hänen tyttäriään.

MAALAUKSET

VIDEOT, RUNOUS

Runovideo: Curriculum Vitae (2018) | Klikkaa äänet päälle

MARKKINAVOIMAHALI (2018)

Jos tämä olisi tositeeveetä
asettuisimme peilin eteen 
ja riisuisimme minut,
pitäisimme olkapäistä aloillaan 
kunnes eheytyisin.

Huom:
se saisi viedä enintään 40 minuuttia 
koska kaupalliset tiedotteet
olisi otettava huomioon
ne joissa kaikki kaunopuheet 
kumotaan kuin Cava.

MUTTA HEI,
SISKOT,
MARKKINAVOIMAHALI!

Tämä ei ole tositeeveetä
kauneus kauhistuttaa minua
ei sellainen kuin sinun
sitä ymmärrän
vaan omani.

Tämä voittoa tavoittelematon
vallankumouksellinen sulo
kaikessa 
turvonneessa
​karheudessaan.

​
MATKAKERTOMUS (2018)

Amsterdam.
Vittumainen vastaanottovirkailija 
hymyilee vasta kun kerron ostaneeni kartan rautatieasemalta
voi voi
häneltä sen olisi saanut ilmaiseksi.
Onneksi hotellihuoneen ikkunasta näkee lautaseinän
ja kuulee Oude Kerkin kellot.
Ne soivat niin kuin Jeesus olisi vihdoin palannut
ja syönyt pellillisen sienipiirakkaa
God, it feels good to be back.
Tekee mieli leikata korvat irti,
maassa maan tavalla.

Amsterdam.
Viimeinen kolmesta kaupungista
jossa päätin olla yksinäinen toukokuussa 2017.
Oli aika päästä yli 
siitä uudenvuodenaatosta 
jonka vietin tyhjässä autotallissa
teeskennellen puhuvani kännykkään 
joskus 90-luvun lopussa.
En ollut niin kuin muut
joten minua ei ollut.
​
Amsterdam.
Kaikkialla tuoksuu se mihin ei tohdi kajota 
ettei mene höpöksi.
Olen altis riippuvuuksille,
yöllä jahtaan Nutella-kreppiä kuin huoraa
koska en kestä tyhjyyttä sisälläni.
Jos Maaret Kallio olisi täällä kanssani
hän katsoisi minua lempeästi, mutta lujasti
Photoshopinsinisillä silmillään 
ja lausuisi: “Sinä riität.”
ja minä tuijottaisin häntä suu täynnä tahmeaa lättyä.

KIITOS INSPIRAATIOSTA