Kemia (2019). Akryyli canvakselle, 65 cm x 90 cm. Tilaustyö.

Runovideo: Kapina (luonnos, 2018)

Runovideo: Curriculum Vitae (2018)

MITÄ TEEN?

Kirjoitan ja lausun runoja. Sävellän äänimaailmoja. Valokuvaan ja videoin. Maalaan.

​Tavoitteenani on löytää dynaaminen ja koskettava tapa nivoa kaikki tämä yhteen.

Tekemistäni voi luonnehtia käsitetaiteeksi. Kaikkein rakkaimpia minulle ovat sanat; olen kirjoittanut runoja 24 vuotta. 
​

---

MIKÄ INSPIROI?

​​Eniten tekemiseeni ovat vaikuttaneet videotaiteilijat Agniezka Polska ja Thomas Yeomans, abstraktiin ekspressionismiin erikoistunut kuvataiteilija Suvi Jumisko ja taiteilija/tohtori Teemu Mäen runot sekä hänen taiteellinen ajattelunsa.
​

---

"Taiteilija vie teoksessaan kokemisensa ja maailmankatsomuksellisen pohdiskelunsa pidemmälle kuin päässään, kehossaan ja elämässään pystyy. Parhaat teokset ovat aina paljon tekijäänsä viisaampia. Ja kauniimpia."
​
Teemu Mäki, Taiteen tehtävä (2017)

Tekeillä olevan runokirjani kansiluonnos. Ei kustantajaa.

"En odota miljoonia tai kymmeniä miljoonia euroja välittömästi" (2019). Akryyli ja sanomalehtipaperi. A3.

MATKAKERTOMUS (2018)

Amsterdam.
Vittumainen vastaanottovirkailija 
hymyilee vasta kun kerron ostaneeni kartan rautatieasemalta
voi voi
häneltä sen olisi saanut ilmaiseksi.
Onneksi hotellihuoneen ikkunasta näkee lautaseinän
ja kuulee Oude Kerkin kellot.
Ne soivat niin kuin Jeesus olisi vihdoin palannut
ja syönyt pellillisen sienipiirakkaa
God, it feels good to be back.
Tekee mieli leikata korvat irti,
maassa maan tavalla.

Amsterdam.
Viimeinen kolmesta kaupungista
jossa päätin olla yksinäinen toukokuussa 2017.
Oli aika päästä yli 
siitä uudenvuodenaatosta 
jonka vietin tyhjässä autotallissa
teeskennellen puhuvani kännykkään 
joskus 90-luvun lopussa.
En ollut niin kuin muut
joten minua ei ollut.
​
Amsterdam.
Kaikkialla tuoksuu se mihin ei tohdi kajota 
ettei mene höpöksi.
Olen altis riippuvuuksille,
yöllä jahtaan Nutella-kreppiä kuin huoraa
koska en kestä tyhjyyttä sisälläni.
Jos Maaret Kallio olisi täällä kanssani
hän katsoisi minua lempeästi, mutta lujasti
Photoshopinsinisillä silmillään 
ja lausuisi: “Sinä riität.”
ja minä tuijottaisin häntä suu täynnä tahmeaa lättyä.